Warner Oland

Warner Oland vuonna 1936 elokuvassa Charlie Chan's Secret

Warner Oland, nimi alun perin Johan Verner Ölund (3. lokakuuta 1879 Nyby, Bjurholmin kunta, Västerbotten, Ruotsi – 6. elokuuta 1938 Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalaista syntyperää ollut amerikkalainen näyttelijä. Hän esiintyi sekä Broadwayn näyttämöillä että lukuisissa elokuvissa. Oland muistetaan parhaiten hänen esittämistään kiinalaisista ja amerikankiinalaisista roolihahmoista (Fu Manchu, Henry Chang elokuvassa Shanghain pikajuna (Shanghai Express) sekä tunnetuimpana 16 elokuvassa Honolulun poliisin etsiväluutnantti Charlie Chan). Oland väitti että hänen hieman aasialaiset kasvonpiirteensä johtuivat siitä että hänen esi-isiinsä oli kuulunut mongoleja, mutta tästä ei ole kuitenkaan konkreettisia todisteita.

Tausta

Olandin perhe muutti Ruotsista Yhdysvaltoihin marraskuussa 1892 hänen ollessaan 13-vuotias. He asuivat aluksi New Yorkissa mutta asettuivat New Britainiin Connecticutiin. Oland kävi koulunsa Bostonissa. Hän puhui englantia ja ruotsia ja käänsi joitakin August Strindbergin näytelmiä englannin kielelle.

Oland lähti nuorena teatterin piiriin ja työskenteli aluksi lavastajana hioen samalla näyttelijän taitojaan. Vuonna 1906 hän oli mukana venäläis-amerikkalaisen näyttelijän Alla Nazimovan (1879–1945) Yhdysvaltain kiertueella. Seuraavana vuonna Oland meni naimisiin näytelmäkirjailija ja muotokuvamaalari Edith Gardener Shearnin (1872–1968) kanssa. Edith opetteli ruotsin kielen ja auttoi Olandia kääntämään Strindbergin teoksia, jotka he julkaisivat kirjan muodossa vuonna 1912.

Elokuvaura

Oland teki ensimmäisen elokuvaroolinsa vuonna 1912 mykkäelokuvassa John Bunyanin kirjaan Kristityn vaellus perustuneessa mykkäelokuvassa Pilgrim's Progress. Hän esiintyi seuraavien 15 vuoden aikana yli 30 elokuvassa esittäen roistoja ja vierasrotuisia roolihahmoja. Oland esiintyi myös merkittävässä roolissa vuonna 1927 Jazzlaulaja-elokuvassa, joka oli yksi ensimmäisistä äänielokuvista. Olandin ulkonäkö sopii hyvin siihen kuvaan mikä Hollywoodissa oli aasialaisista ja niinpä hän esitti useissa elokuvissa aasialaisia rooleja jo ennenkuin hän sai pääosan vuonna 1929 valmistuneessa elokuvassa The Mysterious Dr. Fu Manchu.

Elokuva oli katsojamenestys ja se teki Olandista elokuvatähden. Seuraavan kahden vuoden aikana hän esitti tohtori Fu Manchuta kolmessa muussa elokuvassa. Vuonna 1931 Oland esiintyi ensimmäisen kerran Charlie Chanin roolissa elokuvassa Charlie Chan Carries On. Vuonna 1932 Oland oli jälleen aasialaisroolissa Josef von Sternbergin elokuvassa Shanghain pikajuna (Shanghai Express) vastanäyttelijöinään Marlene Dietrich ja Anna May Wong. Vuonna 1935 Oland esitti ihmissutta elokuvassa Werewolf of London.

Ensimmäisen Charlie Chan-elokuvan menestys maailmalla johti siihen että Oland esiintyi pääosassa vielä 16 muussakin Charlie Chan-elokuvassa ansaiten 40 000 dollaria kultakin elokuvalta. Nämä elokuvat pitivät myös Fox-elokuvayhtiötä taloudellisesti pystyssä. Oland opiskeli rooliaan varten myös kiinan kieltä ja kalligrafiaa.

Viimeiset ajat ja kuolema

Menestyksestään huolimatta Oland kärsi alkoholismista, joka vaikutti vakavasti hänen terveyteensä ja avioliittonsa. Tammikuussa 1938 Oland aloitti Charlie Chan at the Ringside-elokuvan kuvaukset. Kun elokuvaa oli kuvattu viikon ajan Olandin epävakaaksi muuttunut käytös huipentui siihen että hän lähti kesken kuvausten kuvauspaikalta ja elokuvan teko jouduttiin lopettamaan. Oltuaan sairaalahoidossa Oland teki kuitenkin Fox-elokuvayhtiön kanssa sopimuksen kolmesta uudesta Charlie Chan-elokuvasta.

Samaan aikaan Olandilla oli vireillä katkera avioeroprosessi vaimostaan. Oikeuden päätöksen vuoksi hän ei voinut matkustaa ulkomaille eikä siirtää varojaan Yhdysvaltain ulkopuolelle. Näihin aikoihin Oland aiheutti pienen skandaalin kun hän määräsi autonkuljettajansa ajamaan hänet Meksikoon ja heitteli sitten eräällä levähdyspaikalla katsojia kengillään istuessaan autonsa astinlaudalla.

Olandin ja hänen vaimonsa avioero julkistettiin 2. huhtikuuta 1938. Samana päivänä Oland lähti laivalla Yhdysvalloista ensin Etelä-Eurooppaan ja sieltä Ruotsiin, jossa hän asui arkkitehtiystävänsä luona. Ruotsissa Oland sairastui keuhkokuumeeseen jota pahensi vielä se että hän kärsi keuhkolaajentumasta vuosikausia jatkuneen tupakoinnin seurauksena. Oland kuoli sairaalassa Tukholmassa 6. elokuuta 1938.

Olandin ruumis tuhkattiin Ruotsista ja hänen entinen vaimonsa haki tuhkauurnan Yhdysvaltoihin. Olandin hautapaikaksi tuli Bostonin esikaupungin Southboroughin hautausmaa, hän oli asunut tässä esikaupungissa vanhassa maatalossa vaimonsa kanssa ennen avioeroa. Kesken jäänyt viimeinen elokuva Charlie Chan at the Ringside kuvattiin uudelleen Peter Lorren esittäessä Olandille alun perin tarkoitettua roolihahmoa ja elokuva julkaistiin vuonna 1938 nimellä Mr. Moto's Gamble.

Warner Olandin jälkeen Charlie Chania esitti Sidney Toler (1874–1947) 22 elokuvassa vuosina 1938–1946 ja hänen kuoltuaan Roland Winters (1904–1989) kuudessa elokuvassa vuosina 1947–1949.

Filmografia (osittainen)

• The Mysterious Dr. Fu Manchu (1929)
• The Return of Dr. Fu Manchu (1930)
• Paramount on Parade (1930)
• The Drums of Jeopardy (1931)
• Dishonored (1931)
• Daughter of the Dragon (1931)
• Charlie Chan Carries On (1931)
• The Black Camel (1931)
• Charlie Chan's Chance (1932)
• Shanghai Express (1932)
• Charlie Chan's Greatest Case (1933)
• The Painted Veil (1934)
• Charlie Chan's Courage (1934)
• Charlie Chan in London (1934)
• Werewolf of London (1935)
• Charlie Chan's Secret (1935)
• Charlie Chan in Paris (1935)
• Charlie Chan in Shanghai (1935)
• Charlie Chan in Egypt (1935)
• Charlie Chan at the Circus (1936)
• Charlie Chan at the Opera (1936)
• Charlie Chan at the Race Track (1936)
• Charlie Chan at the Olympics (1937)
• Charlie Chan on Broadway (1937)
• Charlie Chan at Monte Carlo (1937)

Aiheesta muualla

• Shanghain pikajuna, Elokuva-aitta, 01.04.1932, nro 4, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Roistosta sankariksi, Rea, 01.01.1938, nro 1, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot