Los Angelesin mellakat 1992
| Los Angelesin mellakat 1992 | |
|---|---|
.jpg) Mellakan aikana poltettu rakennus. |
|
| Paikka | Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ajankohta | 29. huhtikuuta – 4. toukokuuta 1992 |
| Kuolleita | 53 |
| Haavoittuneita | 2 000~ |
| Epäilty/epäillyt | Pääasiassa afroamerikkalaisia siviilejä |
Los Angelesin mellakat vuonna 1992 oli sarja mellakoita 29. huhtikuuta – 4. toukokuuta, jotka alkoivat Los Angelesista, Kalifornian osavaltiosta Yhdysvalloista. Tapahtumasarja sai alkunsa, kun Los Angelesin poliisin (LAPD) konstaapeli pahoinpiteli afroamerikkalaisen Rodney Kingin 3. maaliskuuta 1991. 29. huhtikuuta 1992 valamiehistö, joka koostui yli kymmenestä valkoihoisesta henkilöstä, totesi Rodneytä pahoinpidelleet poliisit syyttömiksi. Tämä aiheutti joukon mellakoita ympäri Los Angelesia. Mellakat kestivät yli seitsemän päivää ja niihin osallistui tuhansia ihmisiä ympäri kaupunkia. Mellakoitsijoiden aiheuttamat ryöstöt, pahoinpitelyt, tuhopoltot sekä murhat maksoivat Yhdysvalloille yli miljardi dollaria. Yhteenotoissa kuoli yhteensä 53 ihmistä ja tuhannet loukkaantuivat.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Los Angeles oli 1900-luvun lopulla etnisesti monimuotoinen kaupunki. Vähemmistöyhteisöissä kuitenkin koettiin vahvasti Los Angelesin valkoihoisten poliisien suorittavan etnistä profilointia ja käyttäytyvän väkivaltaisesti afroamerikkalaisia ja latinoita kohtaan. Nämä tuntemukset vahvistuivat, kun poliisit hakkasivat raa’asti afroamerikkalainen Rodney Kingin.[2]
King oli 3. maaliskuuta 1991 kahden matkustajan kanssa ajamassa länteen Foothill Freewaytä pitkin, kun neljä LAPD:n poliisia pysäyttivät hänet takaa-ajon jälkeen. Rodney oli ajanut moottoritiellä 190 kilometrin tuntivauhdilla. Hänet taklattiin maahan, häntä ammuttiin etälamauttimella sekä lisäksi lyötiin pampulla. Paikalla ollut argentiinalainen George Holliday kuvasi tapauksesta muutaman ensimmäisen minuutin asunnostaan käsin. Videolle ei tallentunut kuitenkaan se, että Rodney vastusti poliisia sekä pidätystä.[3] Rodney oli takaa-ajon aikana ajanut useasti punaisia valoja päin eikä ollut pysähtynyt stop-merkkien kohdalla. Poliisit epäilivät hänen olleen PCP:n vaikutuksen alaisena.[4]
Poliisien käytöksestä Rodneyn pidätyksessä uutisoitiin paljon ympäri maata; muun muassa The New York Times julkaisi 21 artikkelia tapahtumasta. Los Angelesin kaupungin oikeudenkäyntiasiamies haastoi kaikki neljä poliisia oikeuteen pahoinpitelystä sekä liiallisesta voimankäytöstä.[5]
Mellakka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mellakoiden alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Kingin pahoinpidelleet poliisit joutuivat oikeuteen, ja heidän tuomionsa julistettiin 29. huhtikuuta 1992. Kymmenestä valkoihoisesta sekä yhdestä latinosta ja aasialaisesta koostunut valamiehistö vapautti jokaisen poliisin syytteistä. Heitä oli syytetty muun muassa aseellisesta pahoinpitelystä ja liioitellusta voimankäytöstä.[2] Jo puolen tunnin päästä tuomion ilmoittamista yli 300 ihmistä osoitti mieltään päätöstä vastaan Los Angelesin piirikunnan oikeustalolla. Kello 17 ja 18 välillä reilut parikymmentä LAPD:n johtamaa poliisia kohtasi pääasiassa afroamerikkalaiset mielenosoittajat South Los Angelesissa. Poliisit joutuivat vetäytymään alimiehitettyinä.[6] Uusi ryhmä mielenosoittajia aloitti mielenosoituksia LAPD:n tukikohdissa ympäri Los Angelesia noin kello 18.30. Viisitoista minuuttia myöhemmin väkijoukko aloitti Florence Avenuen ja Normandie Avenuen kulmassa varastelun sekä hyökkäämisen ihmisten ja pääasiassa valkoihoisten omistamien ajoneuvojen kimppuun.
Mellakoiden ensimmäisenä uhrina pidetään valkoihoista Reginald Oliver Dennyä, joka mellakoista tietämättä pysähtyi hiekkalastissa olleella rekka-autollaan liikennevaloihin Florence Avenuen ja Normandie Avenuen risteyksessä. Tummaihoiset ihmiset vetivät Dennyn ulos rekan ohjaamosta ja pahoinpitelivät tätä katua vasten samaan aikaan, kun risteyksen yläpuolella lentäneet uutishelikopterit kuvasivat tapahtumia. Denny onnistui pahoinpitelyn jälkeen lopulta nousemaan takaisin rekan ohjaamoon ja yritti ajaa tajunnan rajamailla pois paikalta. Tässä vaiheessa apuun riensi afroamerikkalainen siviili Bobby Green Jr., joka oli nähnyt tapahtuman suorana televisiostaan. Green (myös kuorma-autonkuljettaja), nousi Dennyn rekan ohjaamoon, siirsi hänet syrjään kuskin paikalta, ja ajoi hänet sairaalaan.
Kuusi mellakkapäivää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Mellakat levisivät nopeasti isoon osaan Los Angelesin suuraluetta Pacoimasta Long Beachille. Pahiten ne iskivät South Los Angelesiin, Pico-Unioniin ja Koreatowniin, missä korealaisten kauppiaiden ja afroamerikkalaisten asiakkaiden välit olivat jo ennestään huonot.[2]
Mellakoiden toisena päivänä alkoi rauhallisesti, mutta silti pian olivat käynnissä samanlaiset ryöstelyt ja sytytetyt palot kuin edellisenä päivänä. Korealaiset järjestivät omalle alueelleen aseistettuja ryhmiä suojaamaan myymälöitä huomattuaan, että poliisin resurssit eivät ulottuneet heidän hätäänsä. Televisiossa näytettiin kuvia laukaustenvaihdoista korealaisten ja mellakoitsijoiden välillä. Turvallisuusviranomaiset ryhtyivät auttamaan korealaisten aluetta noin puolenpäivän aikoihin. Auttamistyöhön osallistui poliisien suojeluksessa myös palolaitos. Toisena päivänä televisiossa puhui lisäksi presidentti George H. W. Bush, jonka mukaan ”anarkismia ei tulla sietämään”. Televisiossa puhui myös näyttelijä Bill Cosby, joka kehotti mellakoinnin sijaan seuraamaan The Cosby Show’ta.
.jpg)
Kolmannen mellakkapäivän (perjantai 1. toukokuuta) alussa yöllä klo 01.00 Kalifornian kuvernööri Pete Wilson pyysi apua liittovaltion viranomaisilta mellakoiden taltuttamiseksi, mutta liittovaltion joukkojen valmistelutoimet veivät aikaa sunnuntaihin saakka. Kansalliskaartin vahvistuksia saapui myös lisää kaartin kokonaisvahvuuden ollessa 4 000 sotilasta. Lisäksi osavaltion alueelta saapui mellakka-alueella yhteensä 1 700 eri turvallisuusorganisaatioihin kuuluvaa lainvalvojaa. Illan pimettyä mellakka-alueella iski lisäksi sähkökatkos.
Presidentti George H. W. Bush puhui jälleen televisiossa tuomiten ”mielivaltaisen terrorin ja laittomuuden”. Bush korosti edelleen ”kiirettä järjestyksen palauttamiseen” ja varoitti, että ”mellakat tullaan kitkemään sillä voimankäytöllä, joka on tarpeen järjestyksen palauttamiseksi”. Bush otti lisäksi suoraan kantaa Rodney Kingin tapaukseen, ja ilmoitti määränneensä oikeusministeriön tutkimaan asiaa.
Kolmannen päivän aikana mellakat olivat aiheuttaneet useiden urheilu- ja viihdetapahtuminen peruuntumisia tai siirtoja myöhemmäksi. Julkinen liikenne ja lentoliikenne joutuivat rajoittamaan palvelujaan. Neljäntenä päivänä (2. toukokuuta) sotilaita saapui 4 000 lisää, myös merijalkaväen määrävahvuus alueella nousi. Järjestys palautui sotilaiden määrän noustua. Viidentenä päivänä (3. toukokuuta) Los Angelesin pormestari Tom Bradley ilmoitti asukkaille tilanteen kokonaishallinnan paranevan. Koulut, pankit ja liikkeet avattiin 4. toukokuuta uudelleen. Liittovaltion turvajoukot pysyivät alueella 9. toukokuuta asti, osavaltion 14. toukokuuta asti ja kaikkein viimeisimmät varmistusosastot aina 27:nteen toukokuuta saakka.
Jälkipyykki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mellakoiden jälkeen Los Angelesissa sekä myös valtakunnan tasolla keskusteltiin luonnollisesti tapahtumiin johtaneista syistä. Rodney Kingin pahoinpitelyyn liittyvien epäselvyyksien lisäksi keskusteluissa nousi esiin myös muita teemoja. Muina keskeisinä taustatekijöinä pidettiin afroamerikkalaisten ja korealaisten maahanmuuttajien huonoja välejä mellakka-alueella[7] sekä alueen suurta työttömyysastetta ja tähän liittyvää köyhyyttä.[8][9]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Crogan, Jim: The L.A. 53 L.A. Weekly. 24.4.2002. Arkistoitu 23.12.2014. Viitattu 14.6.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Wallenfeldt, Jeff: Los Angeles Riots of 1992 Encyclopædia BritannicaAjankohta = 22.4.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 29.4.2019.
- ↑ la otra paliza con rodney king | mQh mqh.blogia.com. Viitattu 14.6.2017. (espanja)
- ↑ Sergeant Says King Appeared to Be on Drugs The New York Times. 20.3.1992. Viitattu 14.6.2017. (englanti)
- ↑ Mydans, Seth: Police Beating Trial Opens With Replay of Videotape The New York Times. 6.3.1992. Viitattu 14.6.2017. (englanti)
- ↑ The Final Report: The L.A. Riots (Alkuperäinen esitys Yhdysvalloissa 4. lokakuuta 2006)
- ↑ Newsweek, "The Siege of L.A", May 1992
- ↑ Times Staff Writers: Los Angeles Times, 29.4.2007 Los Angeles Times. 29.4.2007. Viitattu 5.2.2012.
- ↑ Glaeser, Edward L.: The Los Angeles Riot and the Economics of Urban Unrest Social Scienes Collegiate Division. 20.8.2015. Arkistoitu 15.2.2006. Viitattu 5.2.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Los Angelesin mellakat 1992 Wikimedia Commonsissa
