Colin Campbell (jääkiekkovaikuttaja)
| Colin Campbell | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. tammikuuta 1953 London, Ontario |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | oikea |
| Pituus | 175 cm |
| Paino | 86 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1973–1985 |
| Seurat |
Vancouver Blazers (WHA), Pittsburgh Penguins (NHL), Colorado Rockies (NHL), Edmonton Oilers (NHL), Vancouver Canucks (NHL), Detroit Red Wings (NHL) |
| NHL-varaus |
27. varaus, 1973 Pittsburgh Penguins |
| Hockey Hall of Fame | |
|
2024 |
|
Colin John Campbell (s. 28. tammikuuta 1953 London, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija, jääkiekkovalmentaja ja -vaikuttaja, joka on toiminut vuodesta 1998 NHL:n jääkiekkotoimintojen johtajana. Hän pelasi urallaan 636 NHL-ottelua ja edusti viittä joukkuetta. Lisäksi hän pelasi kauden WHA:ssa. Pelaajauransa jälkeen Campbell valmensi toistakymmentä vuotta NHL:ssä. Hän toimi neljä kautta New York Rangersin päävalmentaja, ja hän voitti kertaalleen Rangersissa Stanley Cupin apulaisvalmentajana.
Jääkiekkoura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Campbell varattiin vuonna 1973 sekä NHL:ään että WHA:han. Hän oli NHL:n varaustilaisuuden 27. ja WHA:n tilaisuuden viides varaus. Hän aloitti ammattilaisuransa WHA:n Vancouver Blazersissa, jota edusti kauden 1973–1974. Seuraavaksi kaudeksi Campbell siirtyi pelaamaan NHL-joukkue Pittsburgh Penguinsiin. Hän sai joukkueestaan eniten jäähyminuutteja kauden aikana, 172 minuuttia. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Campbell ratkaisi Pittsburghille ottelusarjan voiton St. Louis Bluesia vastaan.[1]
Campbell jatkoi Pittsburghin sopimuspelaajana kesään 1979 asti. Kauden 1976–1977 hän pelasi kuitenkin lainalla Colorado Rockiesissa. Pittsburgh lainasi hänet Coloradolle osana aiempaa pelaajasiirtoa. Pittsburgh oli tehnyt syyskuussa 1976 sopimuksen Denis Herronin kanssa. Coloradolle määrättiin hyvityksenä sopimuksesta Simon Nolet ja Michel Plasse sekä vielä Campbellin lainasopimus. Hän palasi Pittsburghiin jälleen kaudeksi 1977–1978.[2]
Kesällä 1979 uusi joukkue Edmonton Oilers otti Campbellin oikeudet laajennusdraftissa. Edmontonissa hän asetti uuden joukkueen ensimmäisen yhden kauden jäähynennätyksen, kun hänelle tuomittiin 196 jäähyminuuttia.[1] Campbell pelasi Edmontonissa vain yhden kauden, ja Vancouver Canucks nappasi hänet kesällä 1980 waiverdraftissa. Vancouverissa hän pelasi kaksi kautta.[2] Kaudella 1981–1982 Vancouver eteni Stanley Cup -finaaleihin saakka, mutta hävisi ne.[1]
Campbell siirtyi kaudeksi 1982–1983 Detroit Red Wingsiin, jonka kanssa oli tehnyt vapaana agenttina sopimuksen kesällä 1982. Detroitissa hän pelasi kolme kautta. Uransa hän lopetti kauden 1984–1985 jälkeen.[2]
Valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peliuransa jälkeen Campbell aloitti kaudella 1985–1986 Detroitin apulaisvalmentajana. Detroitin päävalmentaja toimi tuolloin Harry Neale, joka oli nähnyt Campbellin potentiaalin apulaisvalmentajaksi jo valmennettuaan tätä Canucksissa.[2] Campbell oli Detroitin valmennusryhmässä viisi kautta. Kaudeksi 1990–1991 hän siirtyi New York Rangersin apuvalmentajaksi, jona toimi neljä kautta. Loppukaudesta 1992–1993 Campbell oli AHL:n Binghamton Senatorsin päävalmentajana. Binghamton rikkoi kaudella AHL:n yhden kauden voitto- ja piste-ennätykset. Campbell palasi Rangersiin kaudeksi 1993–1994, jolloin Mike Keenanin valmentama joukkue voitti Stanley Cup -mestaruuden.[1]
Stanley Cup -voiton jälkeen Keenan jätti yllättäen Rangersin ja siirtyi St. Louis Bluesin valmentajaksi. Campbell nousi Keenanin lähdön jälkeen Rangersin uudeksi päävalmentajaksi. Hän valmensi Rangersia lopulta neljällä kaudella.[2] Hän sai potkut kesken kauden 1997–1998 25 ottelua ennen kauden päättymistä. Rangersilla oli NHL:n suurin pelaajabudjetti, mutta joukkue oli jäämässä ulos pudotuspeleistä. Rangers oli voittanut 57 ottelusta vain 17.[3] Campbellin korvaajaksi palkattiin John Mucker, jonka toivottiin lisäävän nuorten Rangers-pelaajien peliaikaa, mitä Campbell ei ollut suostunut tekemään.[4]
NHL:n johtotehtävissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesällä 1998 Campbell palkattiin NHL:n vanhemmaksi varatoimitusjohtajaksi ja jääkiekkotoimintojen johtajaksi. Hän korvasi tehtävässä Vancouver Canucksin general manageriksi siirtyneen Brian Burken. Hänen tehtäviin kuuluivat mm. uusien sääntöjen toteuttaminen kaudelle 1998–1999, kahden tuomarin käyttöönotto joissakin peleissä, videotuomaroinnin järjestäminen ja kurinpidolliset toimenpiteet.[5] Campbellin aikana NHL:n langettamien pelikieltojen pituus on kasvanut. Hän määräsi esimerkiksi Marty McSorleyn NHL-historian pisimmän, vuoden pelikiellon.[2] Campbell valittiin jääkiekon Hall of Famen jäseneksi vuonna 2024.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Colin Campbell Hockey Draft Central. Viitattu 23.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Colin John Campbell Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 23.9.2010. (englanniksi)
- ↑ El-Bashir, Tarik: Looking for Answers, Rangers Dismiss Campbell NYTimes.com. 19.2.1998. The New York Times Company. Viitattu 23.9.2010. (englanniksi)
- ↑ El-Bashir, Tarik: Broken Rangers Are Now Muckler's Team to Fix NYTimes.com. 20.2.1998. The New York Times Company. Viitattu 23.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Ross, Sherry: Campbell Will Carry A Big Stick for NHL NYDailyNews.com. 21.7.1998. Viitattu 23.9.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Seitsemän uutta jäsentä Hockey Hall of Fameen − Datsjuk ja Weber valittiin ensimmäisen mahdollisuuden tullen Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. 26.6.2024. Viitattu 26.6.2024.