Alaska

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvaltojen osavaltiota. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Alaska
State of Alaska
Alaskan lippuAlaskan sinetti
lippusinetti
Yhdysvaltain kartta, jossa Alaska korostettuna
Yhdysvaltain kartta, jossa Alaska korostettuna
Valtio  Yhdysvallat
Pääkaupunki Juneau
Suurin kaupunki Anchorage
Kuvernööri Mike Dunleavy (R)
Viralliset kielet englanti
inupiatun, siperianjupik, alaskanjupik, alutiiq, aleutti, dena'ina, deg xinag, holikachuk, koyukon, kuskokwim, gwitšin, alatanana, ylätanana, tanacross, hän, ahtna, eyak, tlingit, haida, tsimši[1]
Pinta-ala  
– yhteensä 1 717 854 km² (1.)
– josta maata 1 481 347 km²
– josta vettä 236 507 km² (13,8 %)
Väestö (2020[2])  
– asukkaita 733 391 (48.)
– asukastiheys 0,5 as./km²
Liittovaltion osavaltioksi  
– päivämäärä 3. tammikuuta 1959
– järjestyksessä 49.
Aikavyöhyke Alaska Standard: UTC−9 / Aleutian: UTC−10 (169°30′W)
Pinnanmuodostus  
– korkein kohta 6 194 m
– keskikorkeus 580 m
– matalin kohta 0 m
Lyhenteet  
– postilyhenne AK
– ISO 3166-2 US-AK
Lempinimi The Last Frontier (Viimeinen raja), The Land of the Midnight Sun (Keskiyön Auringon maa)
Motto North to the Future (Pohjoiseen tulevaisuuteen)
Laulu "Alaska's Flag" (Alaskan lippu)
https://alaska.gov/
Löydä lisää Yhdysvaltoihin liittyviä artikkeleitaYhdysvaltojen teemasivulta

Alaska (suom. [ˈɑlɑskɑ], engl. [əˈlæskə])[3] on Yhdysvaltain pohjoisin ja pinta-alaltaan suurin osavaltio. Alaskassa asuu 733 391[2] asukasta alueella, jonka pinta-ala on melkein 2,5 kertaa niin suuri kuin toiseksi suurimman osavaltion Texasin. Osavaltio on eksklaavi[4][5] eli erillään muusta Yhdysvalloista sijaiten luoteisessa Pohjois-Amerikassa. Maaraja sillä on idässä Kanadan kanssa. Alaskan pääkaupunki on Juneau ja väkiluvultaan suurin kaupunki Anchorage. Osavaltiossa on suuret luonnonvarat, muun muassa öljyä, kultaa ja kuparia.

Osavaltion nimi tulee aleutinkielen sanasta alaxsxaq, joka tarkoittaa 'manner'.[6]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Denalin kansallispuisto.

Alaska sijaitsee Pohjois-Amerikan luoteisimmassa osassa, suurimmaksi osaksi 60. ja 70. pohjoisen leveyspiirin välillä. Sitä rajoittavat etelässä Tyynenmeren Alaskanlahti, lännessä Beringinmeri ja Beringinsalmi sekä pohjoisessa Pohjoiseen jäämereen kuuluvat Tšuktšimeri ja Beaufortinmeri. Idässä Alaskan ja Kanadan välinen raja kulkee yli tuhat kilometriä aivan suoraan 141. läntistä pituuspiiriä pitkin, mutta Tyynenmeren rannikolla Alaskaan kuuluu myös pitkä ja kapea maakaistale, joka ulottuu huomattavasti mainittua pituuspiiriä idemmäksi ja samalla muuta Alaskaa etelämmäksi.

Alaskan etelärannikolla on pitkä, lounaaseen työntyvä Alaskan niemimaa, jonka jatkeena voidaan pitää Aleuttien saariketjua, joka myös kuuluu Alaskaan. Alaskan niemimaa ja Aleuttien saaret erottavat Beringinmeren muusta Tyynestämerestä.

Alaskassa on kahdeksan kansallispuistoa: Denalin kansallispuisto, Gates of the Arcticin kansallispuisto, Glacier Bayn kansallispuisto, Katmain kansallispuisto, Kenai Fjordsin kansallispuisto, Kobuk Valleyn kansallispuisto, Lake Clarkin kansallispuisto ja Wrangell-St. Eliasin kansallispuisto.

Alaskan kartta (iso kartta)
Ketchikanin kaupunkia Kanadan rajan tuntumassa.

Kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Alaskan kaupungeista

Alaskan ylivoimaisesti suurin kaupunki on Anchorage (noin 290 000 asukasta vuonna 2020). Osavaltion hallinnollinen pääkaupunki on Juneau (noin 32 000 asukasta).

Alaskassa on kaikkiaan 143 kaupunkia (engl. incorporated city), joista monien väkiluku on vain sadan asukkaan luokkaa.

Suurimmat kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupunki Väestönlaskenta 2010 Väestönlaskenta 2020 Väkiluvun muutos
Anchorage 291 826 291 247 −0,2 %
Fairbanks 31 535 32 515 3,1 %
Juneau 31 275 32 255 3,1 %
Wasilla 7 831 9 054 15,6 %
Sitka 8 881 8 458 −4,8 %
Ketchikan 8 050 8 192 1,8 %
Kenai 7 100 7 424 4,6 %
Bethel 6 080 6 325 4,0 %
Palmer 5 937 5 888 −0,8 %
Kodiak 6 130 5 581 −9,0 %

Lähde:[7][8]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskan ilmastoon vaikuttaa sen sijainti pohjoisessa. Se ulottuu leveyspiiriltä 51 N leveyspiirille 71 N. Napapiirin pohjoispuolella on talvisin kaamos, kesäisin paistaa kesäyön aurinko. Osavaltiolla on rantaviivaa 10 700 km, ja meri lisää kosteutta ja pienentää lämpötilan vaihteluita. Sisämaassa vallitsee äärevä mannerilmasto. Myös korkeuserot vaikuttavat lämpötilaoloihin. Kylmintä on talvella sisämaan alavilla alueilla kuten Yukonin tasangolla ja Tananan laaksossa.[9]

Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila Anchoragessa on noin 20 astetta. Keskimääräinen alin on pakkasen puolella lokakuusta huhtikuuhun, kylmimmillään tammikuussa −12,9 astetta.[10] Eniten sataa elo-, syys- ja lokakuussa. Vuoden sateista tulee lumena keskimäärin 180 cm.[11]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisimmän jääkauden aikana Alaska oli (vuoristoalueita lukuun ottamatta) pääosin jäätön vähäisen sademääränsä vuoksi ja yhteydessä Euraasiaan Beringian kannasta pitkin. Jääkauden loppupuolella aasialaisiin väestöihin kuuluvia kansoja siirtyi Aasiasta Amerikkaan Alaskan kautta, ja ilmaston lämmetessä ne pääsivät siirtymään etelämmäksi Pohjois-Amerikkaa peittävän mannerjään vähitellen sulaessa. Alueen intiaaniväestö on peräisin tältä ajalta, eskimot todennäköisesti ainakin osittain myöhemmältä.

Venäjän tsaarin Pietari Suuren toimeksiannosta 1700-luvulla kaksi alusta purjehti Vitus Beringin johdolla Kamtšatkan niemimaalta Kuriilien kautta itään päin ja löysi Alaskan mannermaan. Vuonna 1740 hän perusti Kamtšatkaan Petropavlovskin asutuksen, josta hän johti seuraavana vuonna tutkimusmatkan Alaskaan. Beringin toisen matkan (1733−1743) jälkeen venäläisten harjoittama turkismetsästyksen painopiste suuntautui pitemmälle itään, Aleuteille ja Alaskaan. Vaikka Pietari III:n seuraaja, Katariina II, ei halunnut valjastaa uusien maiden valloittamiseen miehiä, laivoja tai rahaa, hän otti laajenemisen tulokset tyytyväisinä vastaan. Niin kauan kuin turkiseläimiä löytyi, niiden metsästäminen toimi imperialismin voiman lähteenä. Venäjän Amerikassa kauppayhtiöiden taistelu vallasta riisti turkiskaupan yksityisten yrittäjien käsistä isompien yrityksien haltuun. Muutoksen uranuurtaja oli Grigori Ivanovitš Šelikov, joka oli aikaisemmin toiminut Siperiassa ja kiinnittänyt huomionsa Amerikassa harjoitettavan turkiskaupan mahdollisuuksiin. Ensimmäiset kauppamatkat olivat hyvin kannattavia ja Šelikov ja Ivan Golikov perustivat vuonna 1781 yhteisen yrityksen Šelikov-Golikov kauppayhtiön harjoittamaan alueen turkiskauppaa.[12] Venäjä käytännössä orjuutti alkuperäisasukkaita turkisten metsästyksessä.[13]

Šelikov rakensi kauppa-asemiensa turvaksi neljä linnoitusta, kaksi saariin ja Cook Inletiin ja St. Eliasin niemelle kumpaankin yhden. Vuodesta 1790 Aleksandr Baranov johti Alaskaa kuvernöörinä sekä venäläisten tutkimusretkiä ja kauppa-asemien perustamista Alaskan sisäosiin aina vuoteen 1818 saakka. Näihin aikoihin Gavril Sarytšev kirjoitti 1804 julkaistun matkakertomuksen, jossa hän kuvasi tšuktšien, kamtšadaalien, jakuuttien ja aleuttien elämää. Venäjän-Amerikan-kauppayhtiö sai turkiskaupan monopolin vuonna 1799. Valtion tuki helpotti kauppa-asemien levittämistä entistä pitemmälle sekä Kuskokwimille että Yukonille. 1800-luvun puoliväliin tultaessa se alkoi suunnitella luopumista siirtokunnastaan, joka ei ollut tuottoisa suurten kuljetuskustannusten vuoksi. Lisäksi valtakunta tarvitsi rahaa erilaisten uudistusten toteuttamiseen. Muun muassa armeijaa uudistettiin, rautatieverkosto rakennettiin ja maaorjuus poistettiin.

Vuonna 1867[14] alue myytiin yhdessä Aleuttien saarten kanssa Yhdysvaltain valtiolle 7,2 miljoonalla dollarilla, mikä tarkoittaa, että hinta oli 4 senttiä hehtaarilta. Ulkoministeri William Seward, joka suoritti neuvottelut venäläisten kanssa, sai pitkään kuulla ivailua kaupastaan.[15] Alue vaikutti vielä tuolloin hyödyttömältä erämaalta, mikä näkyi vuoden 1880 väestönlaskennassa, sillä alueella oli ainoastaan 33 426 asukasta, joista kaikki paitsi 430 olivat alkuasukkaita (inuitteja tai intiaaneja). Alaskan tutkiminen alkoi tuolloin uudestaan. Osa venäläisten retkistä ja niiden tuloksista jäi unohduksiin. Amerikkalaiset tutkivat innolla uutta aluettaan, mutta varsinaiset löytöretket oli jo tehty.

Alaska oli suoraan Yhdysvaltojen liittovaltion hallinnassa oleva, mihinkään osavaltioon kuulumaton territorio, kunnes se vuonna 1959 muutettiin Yhdysvaltojen osavaltioksi.

1800-luvulla Liechtenstein oli lähellä Alaskan ostamista, kun Venäjä tarjosi Alaskaa Liechtensteinille.[16][17][18]

Alaska ja suomalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisilla oli suhteellisen suuri vaikutus Alaskassa alueen kuuluessa Venäjään. Alaskan kuvernöörinä toimi kaksi suomalaista: Arvid Adolf Etholén vuosina 1840–1845 ja Johan Hampus Furuhjelm vuosina 1859–1864. Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian johdossa oli monia suomalaisia. Alaskan suomalaisväestöön kuului tiedemiehiä, upseereita ja taloudenhoitajia, mutta suurin osa oli merimiehiä ja käsityöläisiä. Lisäksi suomalaisväestöön kuului myös inkeriläisiä, jotka olivat lähteneet Inkerinmaan ja Pietarin kautta toiselle puolelle valtakuntaa. Suomalaiset toimivat vuonna 1840 Etholénin kuvernöörikaudella perustetun Uuden Arkangelin luterilaisen kirkon kautta. Se toimii edelleenkin, tosin osana Amerikan luterilaista kirkkoa nimellä ”Sitkan luterilainen kirkko”. Luterilainen kirkko tuli tarpeeseen, koska Alaskan merkittävä luterilainen väestö suomalaisten jälkeen olivat ruotsalaiset ja baltiansaksalaiset, joita toimi myös kauppakomppanian johdossa. Lisäksi luterilaisen kirkon piirissä toimi paljon latvialaisia, virolaisia, liettualaisia sekä muutamia muita yksittäisiä Pohjois-Euroopasta kotoisin olevia siirtokuntalaisia. Suomalaisten tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta se lasketaan sadoissa.[19]

Suomalaisia muutti Alaskaan pääasiassa 1830–1850-luvuilla, mutta kirkonkirjoista selviää, että jo 1820-luvun alkuvuosina Sitkassa on asunut muutamia suomalaisia merimiehiä. Olihan kuvernööri Etholén käynyt ensimmäisen kerran Alaskassa jo vuonna 1818. Niin sanottuna ”Etholénien aikana” Alaskassa toimi merkittävissä asemissa suomalaisia. Vuonna 1840 kuvernöörin vaimolle Margaretha Sundwall Etholénille annettiin tehtäväksi perustaa Sitkaan tyttökoulu, jonne Etholénin rinnalle toiseksi opettajaksi tuli myös suomalainen Maria Fri Fredenberg. Vuosina 1840–1845 luterilaisen kirkon ensimmäisenä ja ainoana pastorina toimi Suomen kansakoululaitoksen tuleva perustaja Uno Cygnaeus, joka piti Alaskan ensimmäisen luterilaisen jumalanpalveluksen 23. elokuuta 1840. Cygnaeus myös organisoi Sitkan koulutusta omaksumiensa uusien keskieurooppalaisten ideoiden pohjalta. Merkittävä suomalainen tänä aikana Etholénien ja Cygnaeuksen lisäksi oli myös kuvernööri Etholénin adjutantti Johan Bartram. Vuonna 1843 Sitkaan valmistui luterilaisen kirkon rakennus, mikä mahdollisti luterilaisten ja siten myös suomalaisten välisen yhteydenpidon vahvistumisen.[19]

1850-luvun lopulle tultaessa Alaskan siirtokunta oli kuihtumassa kasaan turkisten saatavuuden romahdettua. Kuvernööri Furuhjelm yritti viivyttää Alaskan myyntiä Yhdysvalloille ja yritti muutenkin pitää siirtokunnan asutuksen kasassa. Suomalaisväestöä ei kuitenkaan tullut enää juurikaan lisää. Lisäksi osa suomalaista pyrki venäläistymään muun muassa kääntymällä ortodoksisuuteen, jotteivät olisi erottuneet venäläisistä. Tosin monet myös pitivät kiinni identiteetistään. Esimerkiksi vuonna 1849 Sitkassa syytettiin suomalaisia Jacob Lehtosta ja Bergiä ortodoksisen uskonnon halventamisesta aleuttien keskuudessa.[20] Kun siirtokunta myytiin vuonna 1867 Yhdysvalloille, monet suomalaisista lähtivät takaisin Suomeen tai muualle Venäjän valtakuntaan. Osa myös päätyi San Franciscon venäläisyhteisöön osan jäädessä paikoilleen. Suomalaisten rakentama luterilaisen kirkon rakennus purettiin vuonna 1888, mutta Alaskan luterilaiset jatkoivat aktiivisia kokoontumisia ja omia juhlia kodeissaan aina 1930-luvulle asti, joten heidän joukossaan oli ilmeisesti myös suomalaisia ja heidän jälkeläisiään. Vuonna 1942 luterilainen kirkko rakennettiin uudelleen.

1900-luvulla Alaska sai myös osansa suomalaissiirtolaisten muutosta Yhdysvaltoihin. Lisäksi vuonna 1926 Yhdysvallat toi Norjasta ja Suomesta 126 saamelaista opettamaan eskimoille, kuinka asettaudutaan paikalleen ja pidetään kotieläimiä. Näidenkin saamelaisten jälkeläisiä asuu edelleen Alaskassa. Suomen talvi- ja jatkosodan aikana eräät Yhdysvaltain viranomaiset esittivät nimellä Operaatio Alaska tunnetun suunnitelman, jonka mukaan suuri joukko suomalaisia pakolaisia olisi otettu Alaskaan, mikäli Neuvostoliitto olisi vallannut Suomen.

Yhdeksi syyksi sille, miksi suomalaisia on asunut eri aikoina Alaskassa, on arveltu alueen Suomea ja erityisesti Lappia muistuttavaa luontoa.[21]

Suomella on kunniakonsulaatti Anchoragessa.[22]

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Alaskan hallinnollinen jako
Alaskan parlamenttitalo.

Lainsäädäntövaltaa käyttää kaksikamarinen osavaltion parlamentti. Ylähuoneessa eli senaatissa on 20 jäsentä, alahuoneessa eli edustajainhuoneessa 40 jäsentä.[23]

Toisin kuin muut Yhdysvaltain osavaltiot, koko Alaska ei ole jaettu piirikuntiin. Alaskan piirikunnista käytetään nimitystä borough[24], joita osavaltiossa on 19. Eräät kaupungit muodostavat oman hallintoalueensa. Lisäksi osavaltiossa on hallintoalueeton alue, joka on jaettu 11 väestönlaskenta-alueeseen.[25] Alaskan hallintoalueet ovat:

Alaskassa tehtiin joitakin teloituksia ennen kuin siitä tuli osavaltio, mutta vuonna 1957 sen lainsäädännössä kiellettiin kuolemanrangaistus.[26]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trans-Alaskan öljyputki.

Vuonna 1898 alkoi kultaryntäys, joka toi lyhyessä ajassa Alaskaan noin 30 000 uutta asukasta. Siitä lähtien osavaltio on tukenut Yhdysvaltojen taloutta monen miljardin dollarin arvosta. Myöhemmin kullan lisäksi on louhittu muita arvometalleja sekä kivihiiltä ja sinkkiä.

Vuonna 1968 Prudhoe Baystä Alaskan pohjoisrannikolta löydettiin valtava esiintymä öljyä ja maakaasua. Jotta löytöä voitaisiin hyödyntää tehokkaimmin, Alaskan halki rakennettiin 7,7 miljardia dollaria maksanut ja 1 300 kilometriä pitkä öljyputki Valdezin satamakaupunkiin.

Muita tärkeitä talouden aloja osavaltiossa ovat kalastus, metsäteollisuus, metsätuotteet sekä matkailu.

Alaskan osavaltio pitää yllä kansalaisosinkoa, joka voidaan laskea yhdeksi perustulon muodoksi. Myydyistä mineraaleista, pääosin öljystä, saadut tulot jaetaan kaikille osavaltion asukkaille. Saadakseen kansalaisosinkoa henkilön täytyy hakea sitä osavaltiolta ja tämän on täytynyt olla osavaltion asukas edellisen vuoden ajan. Vangit, törkeästä rikoksesta tuomitut ja yli 180 vrk Alaskan ulkopuolella asuneet eivät voi hakea kansalaisosinkoa. Hakuaika on kalenterivuoden alusta lähtien aina maaliskuun loppuun saakka. Vuonna 2023 kansalaisosinkoa maksettiin 1312 dollaria asukasta kohden. Rahat maksetaan yleensä lokakuussa, ja alaskalaiset ovat kertoneet käyttävänsä sitä mm. terveydenhuoltoon, matkailuun ja opintolainojen lyhentämiseen.[27][28]

Osavaltio ei kerää tuloveroa yksityishenkilöiltä. Yrityksien myyntivoittojen vero on 2–9,4 %.[29]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljetuskustannukset vaikuttavat Alaskan talouteen suuresti, sillä suurin osa liikenteestä sekä osavaltion eri osien välillä että sieltä ulos hoidetaan lentoteitse.[30] Alaskassa on 412 lentoasemaa,[31], joista peräti 87:llä oli kaupallista liikennettä vuonna 2015. Vilkkain oli Anchoragen Ted Stevensin kansainvälinen lentoasema, jolta lähti yli 2,5 miljoonaa matkustajaa. Muut suurimmat lentoasemat ovat Fairbanksin kansainvälinen lentoasema (460 000) ja Juneaun kansainvälinen lentoasema (404 000).[32] Nämä kolme lentoasemaa ovat myös Federal Aviation Administrationin määrittämien pääasiallisten kansainvälisten lentoasemien joukossa.[33] Niiden lisäksi yli 100 000 matkustajaa lähti Bethelin lentoasemalta ja Ketchikanin kansainväliseltä lentoasemalta.[32]

Osavaltion omistama Alaskan rautatie yhdistää Sewardin, Anchoragen ja Fairbanksin. Kesäaikaan liikennöi myös yksityinen White Pass and Yukon Route Railway Skagwaystä Yukoniin.[30]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väestönkehitys
VuosiVäestö±%
1910 64 356—    
1920 55 036−14.5%
1930 59 278+7.7%
1940 72 524+22.3%
1950 128 643+77.4%
1960 226 167+75.8%
1970 300 382+32.8%
1980 401 851+33.8%
1990 550 043+36.9%
2000 626 932+14.0%
2010 710 231+13.3%
2020 733 391+3.3%
Lähteet: [34]

Vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan Alaskassa oli 733 391 asukasta. Se on 3,3 prosenttia enemmän kuin vuoden 2010 väestönlaskennassa, jolloin Alaskassa oli 710 231 asukasta.[2] Alaska on harvimmin asuttu Yhdysvaltain osavaltio,[35] ja sen vestöntiheys on noin 0,5 as./km2.

Rodullinen alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ompelevia Alaskan eskimolapsia 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Osavaltion suurimmat ryhmät alkuperän mukaan ovat: saksalaiset 16,6 %, Alaskan alkuperäisasukkaat 15,6 %, irlantilaiset 10,8 %, brittiläiset 9,6 %, amerikkalaiset 5,7 % ja norjalaiset 4,2 %. Alaskassa on osavaltioista suurin osuus väestöstä alkuperäisasukkaita.

Pohjois- ja Länsi-Alaskan laajoilla, harvaan asutuilla erämaa-alueilla (engl. Bush regions tai Bush Alaska) asuu pääasiassa alkuperäisasukkaita, joita asuu myös osavaltion kaakkoisosassa. Valkoinen väestö on keskittynyt Anchorageen, Fairbanksiin sekä osavaltion etelä- ja kaakkoisosiin. Aleuteilla elää paljon filippiiniläistaustaisia. Musta väestö on keskittynyt Anchorageen.

Vuonna 2000 85,7 % väestöstä puhui kotioloissa englantia. 5,2 % puhui intiaanikieliä, 2,9 % espanjaa, 1,5 % tagalogia ja 0,8 % koreaa.lähde? Vuosina 2018–2022 väestöstä 15,7 % puhui kotona jotain muuta kieltä kuin englantia.[2]

Alaskan alkuperäisasukkaat elävät monenlaisissa oloissa, suhtautuvat valkoisiin eri tavoin ja osalla on yleisesti vakavia sosiaalisia ongelmia – muun muassa alkoholinkäyttöä, itsemurhia ja rikollisuutta[36][37].

Uskonnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnollinen jakauma oli vuonna 2014 seuraava:[38]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskan kulttuurielämää sävyttää kiinnostus alkuperäiskansojen taiteeseen ja Venäjän vallan aikaan. Osavaltion kansallismuseo ja historiallinen kirjasto sijaitsevat Juneaussa. Fairbanksissa on yliopiston yhteydessä "Pohjoisen museo", joka kertoo tieteestä ja tutkimuksesta ja jossa on pysyvä revontuliaiheinen näyttely. Sitkassa on Sheldonin museo, joka keskittyy osavaltion kaakkoisosan alkuperäiskansohjen perinteisiin.[30]

Koiravaljakoilla ajelu on nykyisin enemmän urheilua ja turistien elämysmatkailua kuin varsinainen liikennemuoto.[39]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Enrolled HB 216: Adding the Inupiaq, Siberian Yupik, Central Alaskan Yup'ik, Alutiiq, Unangax, Dena'ina, Deg Xinag, Holikachuk, Koyukon, Upper Kuskokwim, Gwich'in, Tanana, Upper Tanana, Tanacross,Hän, Ahtna, Eyak, Tlingit, Haida, and Tsimshian languages as official languages of the state. The Alaska State Legislature. Viitattu 30.4.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Alaska QuickFacts. U.S. Census Bureau. Viitattu 16.3.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Yhdysvaltain osavaltioiden nimien kirjoitus- ja ääntöasut (PDF) Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 21.11.2022.
  4. ↑ Billcasselman.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ WiseGEEK: What is an Exclave?
  6. ↑ Alaska Kids' Corner, State of Alaska 2022. State of Alaska. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  7. ↑ QuickFacts (Anchoragen, Fairbanksin, Juneaun, Wasillan, Sitkan ja Ketchikanin tiedot) U.S. Census Bureau. Viitattu 16.3.2024. (englanniksi)
  8. ↑ QuickFacts (Kenain, Bethelin, Palmerin ja Kodiakin tiedot) U.S. Census Bureau. Viitattu 16.3.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Alaska Climatology Alaska Climate Research Center. Arkistoitu 11.8.2022. Viitattu 26.1.2014.
  10. ↑ Anchorage climatological information World Meteorological Organization. Viitattu 26.1.2014.
  11. ↑ Climate Anchorage - Alaska US Climate data. Viitattu 26.1.2014.
  12. ↑ Juha Nurminen, Matti Lainema: Ultima Thule – Pohjoiset löytöretket. WSOY. Helsinki, 2001. ISBN 951-0-23925-9.
  13. ↑ Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille 150 vuotta sitten hintaan, joka vastaa nykyajan tähtijalkapalloilijan siirtosummaa Helsingin Sanomat. 2.7.2017.
  14. ↑ Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, s. 94. Otava, 2004.
  15. ↑ Alaska History Timeline Kodiakisland.net. Kodiak Island Internet Directory. Viitattu 23.10.2010.
  16. ↑ Lawrence W. Reed: Russia Almost Sold Alaska to This Tiny European Country Instead of the United States | Lawrence W. Reed fee.org. 9.3.2022. Viitattu 26.3.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Calin Aneculaesei: How One of the Smallest Countries in the World Bought Alaska Medium. 7.3.2021. Viitattu 26.3.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Sverre Bjørstad Graff: Verdenskartet kunne sett helt annerledes ut www.abcnyheter.no. 30.11.2019. Viitattu 26.3.2022. (norja)
  19. ↑ a b New Archangel, Russian Alaska Sitka Lutheran Church. 2008. Arkistoitu 2013. (englanniksi)
  20. ↑ Finnish and Baltic Baptisms, Mariages, Deaths in Alaska 1816–1866[vanhentunut linkki]
  21. ↑ Alaskan kunniakonsuli
  22. ↑ Suomen kunniakonsulaatti, Anchorage, Alaska Suomi ulkomailla: Yhdysvallat. Viitattu 14.2.2024.
  23. ↑ Alaska State Legislature US Legal. Viitattu 5.3.2014.
  24. ↑ County 2022. Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  25. ↑ Alaska boroughs Sunshine Review. Arkistoitu 24.1.2012. Viitattu 29.1.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Alaska Death Penalty Information Center. Viitattu 30.11.2017. (englanniksi)
  27. ↑ Vermont, Alaska and 6 other places in the US that will pay you to live there CNBC. 17.7.2019. Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)
  28. ↑ Early, Wesley: Alaskans begin filing for 2024 Permanent Fund Dividends Alaska Public Media. 2.1.2024. Viitattu 15.2.2024. (englanti)
  29. ↑ Alaska Tax Data Explorer Tax Foundation. 21.2.2023. Viitattu 14.2.2024. (englanti)
  30. ↑ a b c Alaska Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.1.2014.
  31. ↑ List of all airports in Alaska, USA The Airport Authority. Viitattu 26.9.2016. (englanniksi)
  32. ↑ a b Calendar Year 2015 Enplanements by State (PDF) Federal Aviation Administration. Viitattu 26.9.2016. (englanniksi)
  33. ↑ AIP – Aeronautical Information Publication – United States of America (PDF) (sivu 827) Federal Aviation Administration. Viitattu 26.9.2016. (englanniksi)
  34. ↑ Change in Resident Population of the 50 States, the District of Columbia, and Puerto Rico: 1910 to 2020 (PDF) U.S. Census Bureau. Viitattu 16.3.2024. (englanniksi)
  35. ↑ Alaska, Least Densely Populated State, Had Population of 733,391 in 2020 U.S. Census Bureau. Viitattu 16.3.2024. (englanniksi)
  36. ↑ Alaska Natives Combating Substance Abuse and Related Violence Through Self-Healing: A Report for the People The Center for Alcohol and Addiction Studies The Institute for Circumpolar Health Studies, June 1999, Bernard Segal, Ph.D. Director, Center for Alcohol and Addiction Studies
  37. ↑ THE ALASKA NATIVES Fae L. Korsmo, Polar Peoples: Self-Determination and Development, "The Alaska Natives," by Fae L. Korsmo, pp. 81–104, edited by Minority Rights Group, 1994
  38. ↑ America's Changing Religious Landscape (Arkistoitu – Internet Archive) 12.5.2015 Pew Research Center
  39. ↑ Winter Dog Sledding in Alaska Anchorage Convention & Visitors Bureau. Viitattu 26.1.2014.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Furuhjelm, Annie: Människor och öden. Helsingfors: Schildt, 1932.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alaskan osavaltio
Alueet
Kaupungit (suurimmat)
Hallintoalueet
Piirikunnat
Väestönlaskenta-alueet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alaska&oldid=22741640”